Mietteitä pelimasennuksesta ja pelaajan elämästä yleensäkin?

Mietteitä pelimasennuksesta ja pelaajan elämästä yleensäkin?
  • Viestiketjun aloittaja Kenraali
  • Aloituspäivämäärä
  • Vastauksia 4
  • Lukukerrat 1 253

Pelikaista.fi on moninpeleihin ja peliaiheiseen sisältöön keskittyvä peliyhteisö.

Palvelumme sisältävät peliseuraa ja yhteispelejä, keskustelua, pelaamista, sekä peliaiheisen sisällön luomista yhdessä jäsenten kanssa. Tervetuloa!

Liity nyt!
Kiinnostunut
Liittynyt
20/5/18
Viestit
12
Löytyykö täältä henkilöitä, jotka joko parhaillaan tai ovat joskus kärsineet pelimasennuksesta tai niin sanotusta kuivasta kaudesta, jolloin pelaaminen ei vain kiinnosta ollenkaan tai anna mitään ja aikaisemmin niin rakkaasta harrastuksesta on tullut joko pakkopullaa tai pelaaminen on loppunut pidemmäksi aikaa, eikä vain kerta kaikkiaan saa itseään koneen ääreen pelaamaan vaikka kuinka "pakottaisi" ja oletko kokenut asiasta jopa huonoa omatuntoa?

Miten olet ratkaissut asian vai meneekö tämä sinulla kategoriaan kyllä aika hoitaa?

Itsellä on meneillään jo pidempään kestänyt pelimasennus ja olen aikaisemmin normaalisti pelannut erillaisia tietokonepelejä lähes päivittäin, mutta syystä tai toisesta itselle on tullut vain totaalinen stoppi pelaamiseen. Eikä syynä oikeastaan ole siinä, että pelien ulkopuolinen elämä olisi alkanut viemään enemmän aikaa, vaan oikeastaan aikaa on ehkä ollut näin korona aikana liikaakin ja aikaisemmin aktiivisesta harrastuksesta on tullut täysin mitään sanomaton ja siihen ei vaan saa pistettyä aikaa vaikka halua olisikin.

Voisin tähän pohjustaa omaa "pelimasennusta" ja sen taustoja sekä mietteitä.

Itse olen esimerkiksi vuonna 2021 aikana pelannut aikalailla reilusti yli 2 tuntia päivässä ja pelaaminen meni suurimmalta osin Fallout 76 pelin kanssa, vaikka toki pelasin myös muutamia yksinpelejä sekä myös joitakin Co-Op PVE pelejä Pelikaistan porukan kanssa.

Toki olen 5-päiväisessä työssä ja kuitenkin normaalisti olen kotona jo ennen klo 17, niin ainakaan ajasta ei ole ollut puutetta.

Itselle pelaamisen totaalinen stoppiin tuli vain niin varoittamatta sekä niin suurella intensiteetillä, että se kaatoi korttitalon. Vaikka koen olevani enemmän introvertti, niin kaipaan kuitenkin oikeiden ihmisten seuraan ja se on toiminut itsellä yksin olemisen tunteen vastavoimana ja antanut energiaa iltapäivällä kotona pelaamiseen.

Mutta kuitenkin kiitos Koronan ja sen vuoksi vähemmän interaktion muiden ihmisten kanssa kasvotusten uupumisella on vaikutusta asiaan ja itselle työpaikalla oleminen ja keskusteluihin osallituminen kahvi ja ruoka taukojen aikana on vain antanut minulle riittävästi draivia yön ja viikonloppujen ylitse ja tämä on riittänyt korttitalon pystyssä pystymiseen.

Vaikka sitä olisi kuinka monta nettituttua ja/tai työkavereita kenen kanssa jutella "online", niin ainakin itse olen huomannut kuinka paljon enemmän saan irti siitä, että keskustelu kumppanit ovat oikeasti fyysisesti lähellä, eivätkä vain ääni ja teksti chatin päässä.

Toisaalta totaalinen stoppi pelaamiseen on tuonut aikaa katsoa enemmän tv-sarjoja ja elokuvia, mutta pidemmän päälle ne eivät ole tuoneet samaa sisältöä kuin pelaaminen ja se on enemmän passiivisempaa tekemistä kuin pelaaminen, eikä se ole korvannut saatika tuonut elämään tarvittavaa iloa.

Toki olen löytänyt itselle sekä peliseuraa että keskustelu seuraa täältä Pelikaistan Discordissa ja sen tietty "anonymiteetti" on luonut kohtuullisen turvallisen ympäristön, jossa myös voi heittää läppää omista kuulumisistaan tai vaikka naisseikkailuistaan tai niiden puutteesta :D

Mutta ihminen on kuitenkin sen verran sosiaalinen eläin, että ihmiset yleensä kaipaavat toisten ihmisten seuraan. Vaikka toki aina löytyy poikkeuksia jotka eivät välitä oikeastaan muista ihmisistä ollenkaan tai joille ääni ja teksti chat riittää interaktioksi toisten ihmisten kanssa.

Entä sitten ne tulevaisuuden näkymät ?

Itse olen järkeillyn pelimasennukseni kanssa niin, että se on vikalistani tai "TO-DO" listalla pienemmällä prioriteetilla kuin esimerkiksi toive oikeasta parisuhteesta ja edellisestä oikeasta parisuhteesta on kuitenkin jo aikaa. Mutta olisi hyvä oppia myös alkamaan rakastamaan itseäni sekä näin 45-vuotiaana miettiä elämän prioriteetteja uudelleen, kun vielä toistaiseksi mennään omilla ehdoilla, eikä esimerkiksi sairauksien ehdoilla. Lisäksi uskon että pelaaminen tulee takaisin osaksi omaa elämääni, mutta sen lisäksi olisi hyvä alkaa aktiivisesti rakentaa tai jopa löytää itseni uudelleen. Koska jos osaa rakastaa itseään, niin myös toisten rakastaminen on varmasti huomattavasti helpompaa ja elämä muutenkin kivempaa?

Itsellä alkaa muutenkin elämässä pian täysin uusi kappale niin työn, kuin koti minäni kanssa vuonna 2023 niin nuorimman lapsen täysi-ikäisyyden kuin uuden työpaikan osalta. Niin tässä vaiheessa on hyvä pyrkiä panostamaan itseeni enemmän kun sitä on erillaisten asioiden vuoksi hieman yli 20 vuotta pidetty itseäni niinsanotusti odotus tilassa, jossa melkein kaikki mahdollinen on mennyt itseni edelle ja nyt olisi jos ei viimeinen, niin todella hyvä väli alkaa panostamaan vain itseeni ja omaan elämään ja löytää jopa itselleen toisen ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut ja toivonmukaan myös saman pelaamis harrastuksen vaikka pelit olisivatkin erit :D

Tiedän että muutos vaatii aikaa, panostusta sekä olen tällä hetkellä jopa valmis "uhraamaan" pelaamisen paremman itsetunnon ja ihmissuhteiden alttarille ja yrittämään saamaan elämän peruspilarit kuntoon. Uskon että tällöin on helpompi aloittaa joko täysin uusi harrastus tai jopa uudelleen tutustua ja jopa oppia rakastumaan taas pelaamiseen osana uutta normaalia. Ilman että sillä olisi niin dominoiva asema kuin ennen totaalista stoppia.

Jälkipuhe ja hieman "viisautta" nuoremmille?

Mutta oli miten oli, niin joskus on vain hyvä saada ajatukset paperille sekä tunnistaa se tosiasia, että olen kuitenkin pelannut kohtuullisen aktiivisesti 7-8 vuotiaasta lähtien nykypäivään asti.

Kun sitä on päässyt 45-vuoden ikään, niin sitä alkaa tulemaan erillaisia ongelmia niin kolotusten ja särkyjen muodossa, koska ei vain yksinkertaisesti pysty kovinkaan pitkään työskentelemään tai pelaamaan esimerkiksi staattisissa asennoissa, ilman että tulee erilaisia vaivoja kuten jännetupin tulehdus tai niska ja hartia vaivoja.

Kolotukset ja erillaiset vaivat toki kuuluvat vanhenemiseen, mutta jos olet vähänkin kuin minä, eli oletr pitkään laimin lyönyt niin ergonimian, liikunnan, syömisen ja usein jopa tinkinyt unenlaadusta sekä kestosta vain siksi, että halu pelata on niin suuri.

Suosittelen lämpimästi että tarkastelet tarpeellisella kriittisyydellä että lempeydellä omaa tilannettasi ja miettisit että voitko muuttaa elämässäsi pieniä asioita, joilla on pidemmällä matkalla mahdollisesti hyvinkin paljonkin vaikutusta yleisterveyteen.

Olisiko sittenkin parempi kysyä itseltä esimerkiksi sitä, että onko pakko syödä, juoda ja herkutella tietokoneen tai tv:n ääressä kun todennäköisemmin syö huomattavasti enemmän kuin vaikkapa keittiön pöydän ääressä ilman häiriöitä.

Kysy itseltäsi, onko ihan pakko hankkia sitä uusinta parasta mahdollista näytönohjainta mitä rahalla saa, vai olisiko sittenkin parempi sijoittaa kerrankin oikeasti itseensä vaikka vain paremman ergonomian ja vaikka sijoittamalla nämä rahat parempi laatuiseen ja terveellisempään ruokaan käyttämällä hieman kalliimpia, mutta laadukkaampia aineksia kuin vaikka "pakon sanelemana" syö pari roiske läppää, koska rahat tuli käytettyä sillä hetkellä tärkeämpään asiaan kuin omaan terveyteen.

Eli välillä ja usein sitä joutuu kuitenkin elämässä tehdä valintoja ja itse suosittelen että kannattaisi kuitenkin enemmän käyttää aikaa ja rahaa itsensä huolehtimiseen ja jopa kyseenalaistamiseen että pärjäisikö sittenkin vanhalla näytönohjaimella, kuin kärjistäen voit saada suorituskykyyn 20 fps enemmän kuin nykyisellä näytönohjaimella ja parhaimmillaan et ole hyödyntänyt edes pystynyt hyödyntämään nykyisenkään kortin potentiaalia koska itse näyttö on surkea.

Koita myös harrastaa itselle sopivaa liikuntaa vaikka kuinka et olisikaan elämässäsi koskaan kokenut esimerkiksi liikunnan iloa tai vaikka jos koululiikunta on tappanut oman liikunta halun. Mutta koita löytää itselle sopiva tapa saada liikuntaa arkeen, sillä esimerkiksi käveleminen ei maksa mitään ja hyötyliikuntahan on parasta liikuntaa?

Oletko esimerkiksi miettinyt että viekö esimerkiksi töistä kotiin käveleminen kuitenkaan loppupeleissä huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä menee ensin linja-auto pysäkillä odottamiseen ja itse linja-autossa istumiseen ja kohteessa vielä mahdollisesti kävelemiseen?

Olisiko kuitenkin loppupeleissä niin, että saattaisit olla vaikka polkupyörällä nopeammin perillä kuin mitä linja-autolla?

Kestääkö sama matka kävelemällä tai polkupyörällä kuitenkaan huomattavasti kauemmin, kuin miten kestää linja-autolla?

Monasti aikatauluja katsomalla unohtuu tärkeä asia, jonka itse olen vasta hiljattain äkännyt. En itse ole ottanut aikaisemmin huomioon sitä, että kuinka kauan joudun odottamaan oikealla pysäkillä linja-autoa ja paljonko tarvitsee miten ottaa ennakkoa että pääsen haluttuun vuoroon varmasti?

Entä jos myöhästytkin halutusta linja-autosta syystä tai toisesta, niin kauanko joudut odottamaan seuraavaa vuoroa pysäkillä?

Saatat jopa yllättyä kuten minulle kävi, että nämä asiat kun otti huomioon, niin omassa tapauksessa kävellen menee vain itsellä menee 10-15 minuuttia kauemmmin töistä kotiin kävellen, kuin mitä linja-autolla. Jos tulen kotiin töistä kaupungin keskustan kautta, niin tällöin olen kävellen kotona aikaisemmin kävellen kuin linja-autolla keskustan kautta kestää kiitos linja-auton vaihtamisen ja hieman pidemmän matkan.

Tietenkin ainakin itse olen sen verran laiska, että olen monesti valinnut linja-auton sen "helppouden vuoksi" kuin että olisin oikeasti vaikuttanut positiivisesti omaan terveyteen kävelemällä vaikka se 4 kilometriä kerran työpäivässä ja vaikka lisätä myöhemmin toiseen suuntaan pari pysäkkiä aikaisemmin jääminen ja tätä kautta saada hieman lisää metrejä päivittäiseen hyötyliikuntaan.

Lisäksi älä myöskään laiminlyö nukkumista pelaamisen kustannuksella, johon itse olen eri muodoissa syyllistynyt. Tee tietoinen valinta siitä, kuinka paljon arkipäivänä ja viikonloppuna pystyt pelaamaan tai valvomaan niin että saat hoidettua myös kodin askareita ja varsinkin sen, että saat tarpeellisen määrän unta.

Tee nukkumisesta oma super voimasi, koska hyvin nukuttu yö sekä riittävä unenmäärä on suoraan verrannollinen vaikkapa jaksamiseen tai onnettomuus alttiuteen ja pitkään jatkunut unen määrän laiminlyöminen saattaa tuoda myös muita terveyshuolia tai vaikeuttaa muuten kognitiivisia kykyjä.

Lisäksi pitkään laiminlyöty nukkuminen heijastuu heijastuu myös pelaamiseen, joka esimerkiksi nopeatemposissa PVP peleissä tarkoittaa sitä, että et pärjää optimaalisesti unesta tinkimisen vuoksi ja teet enemmän virheitä. Siksi uskon, että säännöllinen unirytmi saattaa toimia jopa supervoimana, jolla dominoit taistelukentällä verrattunua unenlaadusta tinkineiden sekä energia juomalla pystyssä pysyvien pelaajien keskuudessa.

Itse aikoinaan tein unen määrän kanssa seuraavanlaisen huomion, eli säännöllinen unirytmillä voi saada itselleen enemmän myös aikaa myös itse pelaamiseen.

Eli esimerkiksi jos viikonloppuna pystyy käyttämään aikaa myöhenpään pelaamiseen ja pelaat vaikka aamu kolmeen. Et ole parhaimmilasi jos heräät samoihin aikoihin kuin arkena kun aamulla pitää lähteä töihin tai kouluun ajoissa. Jos esimerkiksi menet nukkumaan aamu kolmelta ja heräät kello 13, niin tämä tarkoittaa sitä, että sinulle jää päivän tunneista pidentyneen unen tarpeen vuoksi 14 tuntia.

Mutta jos maltat mennä nukkumaan viikonloppuna samoihin aikoihin kuin arkipäivänä eli tässä esimerkissä klo 22 ja heräät aamulla valmiina päivän koitoksiin aamu seitsemältä, niin tällöin saat jopa tunnin tehokasta lisäaikaa hereillä olemiseen ja olet todennäköisemmin virkeämpi kuin yö myöhään valvomisen jälkeen.

Toisaalta olisi hyvä oppia myös lempeyttä itseään kohtaan ja hyväksyä asiat että on ihan OK jos välillä ei pysty menemään nukkumaan ajoissa tai syödä terveellisesti tai välttämään mielitekoja makean ja limsan parissa, mutta taito onkin palata takaisin niinsanottuun päivä ohjelaan ja olla tekemättä poikkeamasta liian suurta numeroa.

Elämä on kuitenkin muutakin kuin pelaamista, koska elämä on laiffii ja mukana on usein muutama muukin muuttuja, niin muista kuitenkin elää oman arvoista elämää, mutta älä ole kuin minä eli koita pitää erillaiset mieliteot hallussa ja jos elämä tuntuu joskus ylitse pääsemättömältä, niin muista että avun pyytäminen on aina sallittua ja vaikka tällä hetkellä ei olisikaan mitään erityistä meneillään, niin viimeisenä vinkkinä voisin antaa sen, että selvitä valmiiksi oman asuinkunnan tai kaupungin tärkeät yhteystiedot etukäteen, ettei niitä tarvitse alkaa etsimään silloin kuin niitä sitten joskus tarvitsee, oli se sitten vaikka tavalliseen terveyteen tai mielenterveyteen liittyvät yhtyestiedot. Esimerkiksi yöllä alkaneen hammaskivun kanssa hammassärky päivystys saattaa olla vähän tylsää etsiä kun pahin kipu on päällä.
 
Ahkera
Liittynyt
12/1/20
Viestit
111
Olen tullut siihen tulokseen että kun jotain intensiivisesti harjoittaa tai tekee niin jonain kauniina päivänä siitä tulee ns pakkopullaa jolloin on hyvä todellakin pysähtyä miettimään mitä muutakin elämällä on tarjota kuin pelkkä se mitä tehnyt jopa ympäripyöreitä päiviä...

Itsellä kävi näin aikanaan kilpauistelun ja kalastuksen suhteen... aika ja paluu ns. ruohonjuuritasolle auttoi rakkaan elämäntavan (harrastus) tuntumaan taas mukavalta ja että siitä saa jotain myös henkisellä puolella....

Nyt myös PP2 pelin alusta lähtien pelanneena ja 2010-luvun puolivälistä nettipelinä ja kilpaillen sekä pari vuotta lähes päivittäin pelanneena välillä alkanut tulemaan taas sellainen tunne ettei tule mitään ja tulostaso laskee kuin lehmän häntä, olen oppinut kuitenkin varsinkin nyt kesän tullessa pitämään huilipäiviä jokapäiväisestä pelaamisesta jolloin kun innostuu pelaamaan niin se onkin mukavaa eikä pakko pullaa..

Pelaaminen on hyvä ajanviete/ elämäntapa/ sosiaalinen verkosto/ jne...

Paras ehkä kuitenkin että kaikkia kohtuudella ja uskaltaa myös kokeilla uusia asioita elämässä :D
 
Perustaja
Ylläpitäjä
Sisällöntuottaja
Tukeva jäsen
Discord valvoja
Liittynyt
7/5/16
Viestit
1 568
@Kenraali, tuli tämä hiukan jo aikaakin nähnyt biisi mieleen tuosta kirjoituksestasi.


Kyllähän itselläni tulee useastikin aikoja jolloin ei pelailut maistu, joskus kestänyt useampia viikkojakin ja tuntunut velvollisuudelta pelata jotain tiettyä peliä eteenpäin. Itse olen huomannut, ettei se aika välttämättä ole se ainoa paras lääke. Voi se tauko pitkittyä liikaa ja äkkiä huomaakin että pelipalvelimet taas jossain päin maailmalla tulessa tai joku ripuloi näppäimistönsä välityksellä spämmiä tekstikanaville.

Itse tässä vuosien mittaan huomannut, että saan kadonneen pelimotivaationi yleensä takaisin kun teen jotain muuta pelaamiseen liittyvää. Hinkkaan sivustoprojekteja, foorumin ulkoasua, sekä kirjoittelen peliuutisia tai lyhyehköjä arvosteluita paikkoihin joista kukaan ei niitä löydä.

Mitä näihin sosiaalisiin kanssakäymiseen ja niiden välttelyyn tulee, aina ei sekään onnistu vaan pelaamisten sijasta tuleekin välillä vain hölistyä niistä tai kaikesta muustakin tuolla avoimilla Pelikaistan Discord -kanavilla. Suosittelen joskus, niin mun ei tarvi!
 
Viimeksi muokattu:
Keskustelija
Liittynyt
6/4/21
Viestit
28
Voihan pelimaailma ja tietynlainen jumiutuminen yhden pelin ääreen. Tunnistan mielialan painumista ja en pidä tunteesta yhtään.
Olen nyt aktiivisesti pelannut kuusi vuotta propilkki peliä ja viimeinen puoli vuotta on ollut aika raskasta, eikä pelkästään pelikuvioihin liittyvää vaan myös oman elämän kiemurat kahlaa syvässä päädyssä. Kaikkia tunnetiloja koettu, epätoivosta hymyyn.
Terveyden kanssa mennään päivä kerrallaan ja se todellakin vaikuttaa ihan kaikkeen. Ajoittain jopa käveleminen opetellaan uudestaan kipuilun lomassa. Peli vie ajatuksia aika hyvin pois noina pimeinä hetkinä kun arki/realismi potkii.

En arvannut aloittaessani, että tämä vie täysin mennessään ja kyllä välillä mennään hammasta purren tyylillä että periksi en anna!
Tällä hetkellä elämän tilanne mahdollistaa pelaamisen ihan silloin kun itseä sattuu huvittamaan, mutta mutta kun aina ei enää huvita.
Pelin ääressä tutustuu helposti uusiin ihmisiin jos on yhtään sosiaalista vikaa ja avoin.
Estää kohtuu hyvin mökkihöperöitymistä, kun maaseudulla asustan.
Analyyttisenä ihmisenä koitan jatkuvasti kehittää itseäni niin ihmisenä kuin pelaajana ja kyllä, kasvuakin tapahtuu minkä koen hyvänä/tervetulleena.

Kuitenkin näihin vuosiin on mahtunut myös sitä negatiivista, kohdannut pelissä sukupuoleen kohdistuvaa dissausta/vähättelyä.
Seksuaalisävytteistä vihjailevaa suunsoittoa ym.
Erittäin harvoin kokee hyväksyntää ja jatkuvasti on sellainen olo että itseään pitää puolustaa ja olla valmiina vastaanottamaan kaikkea mahdollista... voitte uskoa että nostaa stressikäyrää.
Toki ymmärrän että, omakin käytös vaikuttaa aina kun on muiden kanssa samalla viivalla. Kiusaamista en ole koska harrastanut elämäni aikana, enkä hyväksy sitä missään yhteydessä!!! Kiusattuna ollut pelissä sitäkin useammin ja oikea vastaus ei ole, että älä välitä, anna huudella ja kertoa tarinoitaan.. jatkuva maalittaminen sattuu henkisesti ja syö ihan ketä tahansa.

Itseäni kiinnostaa ja olisikin mielenkiintoista saada kommentteja kuinka paljon eri pelien parissa tätä mahdollisesti tapahtuu koska se takuulla aiheuttaa pahaa mieltä ja masennusta jos on kohde!

Onko tilanne nyt omalla kohdalla tullut siihen että palaan yksinpelaamiseen, itseni tutkailua harrastanut viime viikot ja miettinyt ottaako tämä enemmän kuin antaa? Mitä voisin itsessäni muuttaa? Harrastamisen kun olettaisi olevan myönteistä ja tuottavan hyvää mieltä.
Tilannetta ei paranna yhtään se että pilkki pelin parissa surutta kerrotaan valheita ihmisistä, jopa varastetaan rahaa tiimikavereilta!
Epäkohtiin ja asiattomaan käytökseen puututaan pärstäkertoimen mukaan ei tekojen.
Suoruutta ja selkärankaa löytyy harvalta ja se näkyy kaikessa. Paljon ei tarvitse lajista kirjoittaa kun paskamyrsky on valmis.
Olenkin kutsunut lajia leikkisästi - aikuisten hiekkalaatikoksi -
Lisään nyt kuitenkin tähän loppuun että on propilkki tuottanut itselleni myös sitä iloa ja onnistumisia sekä on löytynyt niitä ihania ystäviä ja persoonia.
Muuten tämä harrastus olisikin tullut jo tiensä päähän, näillä sekavilla tunteilla tässä mietin tulevaa...


ps. Minulle saa ja voi laittaa yv tä jos olisi ehdotuksia uusista peleistä :) Tuolla esittelyssä jo mainitsinkin että räiskintä genret ei kolise.


Kiitos ja anteeksi ..en tiedä oliko oikea osoite tälle kirjoitukselle. . mutta tehty ja aika näyttää mihin tässä päätyy.
 
Viimeksi muokattu:
Perustaja
Ylläpitäjä
Sisällöntuottaja
Tukeva jäsen
Discord valvoja
Liittynyt
7/5/16
Viestit
1 568
Kyllä sitä kiusaamista valitettavasti tapahtuu ihan kaikkien moninpelien pelien parissa, onneksi on kuitenkin viimeisten vuosien aikana myös striimajat ottaneet näitä asioitaan avoimesti puheeksi.

Suurelle osalle pelaajista on yhä helpointa olla ilmoittamatta sukupuoltaan nimimerkin, avatarin tai mikrofonin kautta. Se, että pitää osa omaa olemusta piiloitella häiriköinnin tai sen mahdollisuuden takia on vähintäänkin epäreilua. Iso osa peleistä vaatii sitä kommunikointia, joten asia tulee väistämättä aina esille.

Pelaamisen pitäisi olla yhtä hauskaa kaikille. Oli ne lähtökohdat, ikä tai sukupuoli mitä tahansa.
 
Ylös