- Liittynyt
- 9/5/16
- Viestit
- 185
Etsin perheen tyttöjen kanssa (tytär 19 ja vaimo vähän enemmän) jotakin katseltavaa ja Atypical sarjan traileri sai hymyn huulille. Monia vakavia oireyhtymiä on sivuttu elokuvissa ja sarjoissa aikaisemminkin. "Kuuluisin" tauti, josta on revitty ehkä eniten huumoria on varmasti Touretten Syndrooma, joka on vuosien varrella näkynyt monessa sarjassa ja elokuvassa tahdottomasti rivouksia huutelevana hahmona. Atypical käsittelee toista vakavaa tilaa - autismia.
Autismi on ollut esillä aikaisemminkin viihdeteollisuudessa, ehkä kuuluisin autismielokuva on Rainman, jossa Dustin Hoffman tekee unohtumattoman tulkinnan autistisesta aikuisesta, jonka hulivili veli (Tom Cruise) joutuu vastentahtoisesti ottamaan vastuulleen. Autismin kirjo on laaja ja Atypical esittelee hiukan toisenlaisen autistin.
Autisti käsittelee aistiensa tuomat signaalit eri tavoin kuin muut ihmiset. Autisti ei aina ymmärrä sovinnaisuuden rajoja. Tämä käy ilmi jo Atypical sarjan trailerissa, jossa sarjan päähenkilö Sam ilmoittaa perheen ruokapöydässä haluavansa tyttöystävän, että pääsisi harrastamaan seksiä. Sarjan näyttelijät tekevät roolinsa hyvin ja erityisesti pääroolin vetävä Keir Gilchrist tekee loistavaa työtä autistisena Samina.
Kun aloitimme sarjan katselun pohdin hieman kuinka pitkälle tuo autismin ja muiden ihmisten kohtaamisenvuoden käsittely mahtaa kantaa. En uskonut, että sarja kantaisi kovin pitkälle pelkän autismin varjolla. Olin ehkä oikeassa, mutta Atypical ei todellakaan ole pelkän autistisen Samin varassa. Sarja käsittelee elämää - sen kaikissa muodoissa. Vaikka Sam on selkeästi sarjan pääosassa on sen muitakin hahmoja on rakennettu poikkeuksellisen suurella pieteetillä. Lähes jokaisella sarjan hahmolla on selkeä oma identiteettinsä ja voisi sanoa, että sivuosan esittäjiä on vähän. Kaikkiin hahmoihin ei ole helppoa samaistua, mutta niinhän se on "oikeassakin" elämässä.
Vaikka sarja keskittyy Samin elämän vaiheisiin se kertoo moniulotteisen tarinan Gardnerin perheen jäsenten iloista ja suruista. En tiedä olenko se vain minä, mutta jos jostakin fiktiivisestä viihdetuotannosta voi sanoa, että se on "elämän makuinen" niin Atypical on sitä! Pidin sarjasta niin kovasti, että ensimmäisen tuotantokauden jälkeen alkoi jo harmittaa, että sarjaa on tehty vain kolme tuotantokautta. Huhut maailmalla kertovat, että sarjaan olisi tekeillä neljäs ja viimeinen tuotantokausi, joka lankeaa ehkä eteemme jo vuoden 2020 lopussa.
Sarja oli minulle henkilökohtaisesti viihdevuoden ehdoton kohokohta. Voin suositella lämpimästi. Vaikea sanoa, kuinka näin "vakavamielinen" viihde putoaa nuorempaan pelikaistan väkeen - mielelläni kuulen kommenttisi, jos päädyt katsomaan sarjan - mutta henkilökohtaisesti pidin sarjaa mukavana poikkeuksena viihteen valtavirrasta, joka tuntuu toistavan kasvavassa määrin itseään.
Normaali on yliarvostettua